Pentti Parikka 90 v

Eero Aula: Suomen Autoteknillisen Liiton autokorjaamohistoriaprojektin haastatattelusta tiivistelmä ja puhe Pentti Parikan 90-vuotisjuhlille 8.9.2011 Pentti Parikka 90 v 9.10.2011

Katso myös linkki s. 26 Erään automiehen tarina

Pentti Parikka syntyi Viipurissa 9.10.1921, pyrki ammattikouluun -34, metallipuolelle. Sinne oli tungosta, joten Pentti päätyi puupuolelle aluksi vuodeksi. Sieltä hän muistaa erikoisuutena mm. jalkineiden korjausopetuksen. - Sulattamo, muotinvalmistus, valu ja myöhempää elämää varten matem, fysiikka, mekaniikka ovat jääneet mieleen. 16 v. lopetin ammattikoulun - eka työpaikka öljysäiliöiden rakentaminen urakalla Viipurin lahden rannalla.

Poljettavalla ahjolla tehtiin niittejä kuumaksi, paineilmavasaralla niitttiin toiselta puolen ja lekalla vastin toisella, valtava oli ääni eikä puhettakaan kuulosuojaimista, mutta palkallisesti yksi parhaimmista, Penttii muistelee. - Talviheimon autoliike ja -purkaamo oli tavoittelemani seuraava työpaikka. - autolla asiointi, tsupparointi autoliikkeen palveluksessa, ei niin väliä oliko ajokorttia silloin.Osia tallteen aina v. -39 saakka, jolloin talvisota alkoi -tulipalokunnassa auton kuljetus ja moottoriruiskujen kunnossapito oli nuoren konemiehen puuhaa, talvisota sytytti tulipaloja varsin runsaasti, sodassa aika tavanomaista, helmikuuhun asti.

Sitten pommisukset yltyivät niin, ettei palokunta enää voinut tulipaloille juuri mitään, evakkoon paettiin kerrrostalojen kellareihin, Ensoa vähän sammuteltiin matkalla länteen 1941 syksyllä tuli sitten virallinen palvelukseenastumismääräys Helsingin autokomppaniaan, mutta Pentti lähti jo kesällä jatkosodan alettua vapaaehtoisena Mänttään, jossa kasattiin 49. autokomppaniaa. Sinne oli saatu upouusia Opel kuorma-autoja 44 kpl Saksasta. Niillä sitten kiireen vilkkaa itärajaa kohti.

Tällä matkalla sitten sotaväen mukana Pentti suoritti ajokokeen ja sai virallisen armeijan ajoluvan. Autot olivat uusia ja hyväkuntoisia, huoltoa ja korjausta ei juuri tarvittu, joten Penttikin teknisen ryhmän jäsenenä toimi kuljettajana ja rahtasi miehiä itää ohti, kunnes päästiin Petroskoin ohi Karhumäkeen joulukuussa, jossa vannottiin sotilasvala. Komento tuli varsin pian takaisin Suomen puolelle juuri ennen joulua Suojärvelle, jossa osaan autoista asennettiin kaasuvehkeet. Kaasua ei juuri ehditty käyttää, bensavehkeet pantiin takaisin, liikenteeseen Kannakselle ja syvärille, jossa aika kului sodan loppuvaiheille saakka.

Pentti muistaa asumis- ja korjaamotilat märkinä pahveina, joista oli jonkinlaista suojaa kyhätty, korsut ollivat paljon parempia. Asemasodan aikana niitä rakennettiin lisää Jäähdytysnesteitä ei ollut noihin aikoihin, vedet tyhjennettiin, ellei autoja yöllä käytetty. Aamuisin vedet lämmitettiin hilipaljuilla, vaurioita jäätymisestä tai lämmittämisestä ei Pentti muista tapahtuneen. Osaa autoista vartijat käyttivät öisin niiden lämpimä pitämiseksi. - tusinan verran nuoria miehiä oli hyvin keskenään toimeentuleva porukka.

Upseereita oli neljä, majoitusolioissa olisi ollut toivomisen varaa, ne märät pahvit telttojen seininä muistan miinusmerkkisinä. Heimo Hietarinta, tunnettu myöhemmin mm. eläintarhan ajoista, oli vääpelinä teknisen ryhmän päällikkö.

Sodan melskeen tykkien jylynä Pentti muistaa, kun omat joukot tykittivä autokomppanian yli vihollista. Omat ampuivat komeasti autokomppanian leirin yli. 3. Lähtö Aunuksen kannakselta Pentti palasi vuorolomalta Suomesta Juhannuksena -44. Vihollinen hyökkäsi rajusti kannakselta ja Aunuksesta alkoi joukkojen laajamittainen siirto Karjalan kannakselle. Täysiä junia tuli, kalustoa ja miehiä. Laatokan rantatien oli poikki. Vihollisen laivasto oli noussut maihin ja katkaissut tien. Pentin porukka oli mukana yksikössä, joka purki miinoituksia ja piikkilankaesteitä. 4. Siviiliin Marraskuussa 1944 Forssassa, mielikuva on jäänyt että autokouluun piti vielä mennä, mutta ajokokeita ei Pentti muista tarvinneen. Kortti tuli ja se oli Pentin ensimmäinen siviiliajokortti, sotaväen kortti ei kelvannut. Miten se on nyt, sotaväen yhdistelmäkortti ei liene pätevä, vai ??

Työt Pentti aloitti Somerinniemellä kauppias Aimo Korvenojan hommissa autojen ja sirkkeleiden moottoreiden korjauksia hoitamalla pitkää yli 12 tuntisia työpäiviä tehden. Tätä kesti seuraavaan kesään ja sitten Pentti meni forssaan korjaamoon töihin. Sitten tuli kaverin kanssa kuningasajatus kuorma-auton ostosta ja lähdöstä pohjoiseen. Auto oli Kemissä ja häkävehkeillä ajoimme valtion puutavaraa ja kauppatuotteita kaupoille Kemissä, Torniossa ja Arpelassa, jossa miesten tukikohta sijaitsi. Sieltä se löytyi Pentille vaimokin.

Jo sota-aikana Pentti hankki autoalan kirjallisuutta, kun mielessä pyörivät ajatukset opinteille lähtemisestä. Pentti hakikin Tampereen Teknilliseen Kouluun syksyllä 1946, mutta ei kertomansa mukaan ekakerralla päässyt sisään. Turussa alkoi tammikuussa Teknillisessä oppilaitoksessa autolinja, johon päivänsankari pääsi 12 opiskelijan joukkoon. Samassa luokassa oli laivanrakennus- ja savilinja, yhteensä kolme osastoa. Pentin käsityksen mukaan tuolloin oli autotekniikan opintoja saatavilla vain Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Koulu oli kaksivuotinen ja jo ensimmäisen ja toisen vuoden välillä tulin takaisin Pohjolan Autoon, kun työllisyys oli hyvä.

5. Pohjolan Autossa

Pitkä työura Pohjolan Autossa alkoi 1949 tilavassa korjaamossa ja töitä oli runsaasti. Autoja ja asiakkaista tuli sinne ympäri maan ja tahti ei kun kiihtyi kun voimalaitostyömaat alkoivat. Pentti muistaa ajan valtavana nousukautena. Pohjolan Auton toiminta oli suurta ja näyttävää. Henkilökuntaa oli 80-90 henkilöä. Se käsitti puuseppiä, jousiseppiä, asentajia, peltiseppiä jne. Erikseen tulivat diesel- ja moottorikorjaamot ja toimintaa laajennettiin niin, että pian siellä tehtiin miltei mitä tahansa. Siihen liittyivät pian traktorit, metsäkoneet ja metsäkuormaajat. Fordin kuorma-automyynti kukoisti, mutta traktorikauppa oli kultakaivos. Pentti muistaa esim. yhdelläkin Kittilän savotalla olleen 50 maataloustraktoria metsätyön koneellistumisen alkuvaiheessa ennen varsinaisten metsäkoneitten syntyä 50-luvulla.

6. Fordson Major

Maataluoustraktoreita, enimmäkseen Fordson Majoreita ryhdyttiin varustamaan metsäkoneiksi mekaanisilla siimavinsseillä ja -kuormaimilla. Pian tuli mukaan hydrauliikka ja isommat metsäkoneet. Pohjolan Auto oli yhtenä pioneerina tässä kehityksessä. Pohjolan Auton vaiheista 50-luvulla Pentin mieleen on jäänyt erityisesti tapaus, kun kevyesti rakennettu halli sortui. Se oli helmikuuta ja johtaja Lamminen oli mieliharrastustensa parissa Monte Carlon ajoissa. Hän oli juuri palannut Helsinkiin kun korjaamohalli sortui sunnuntain vastaisena yönä. Ei tirehtööri siitä sen kummemmin hermoillut, kyseli vain etteihän ketään jäänyt alle. Paljon puhuttiin lumikuormasta, mutta kyllä se oli sotien jälkeen kiireellä rakennettua ja heikosti suunniteltua hommaa. Pohjolan Auton laajenemiselle onnettomuus ilmeisesti antoi vain lisäväuhtia. Toiminta laajeni laajenemistaan. Sitten tuli öljykriisi ja laajeneminen taisi luisua käsistä, tuli kelkkatehdaskin, raha loppui kaiketi pankeistakin. Päivänsankarimme toimi Pohjolan Auton viimeiset 15 vuotta korjaamopäällikkönä. Samalla hän hoiti kaupungin ilta-ammattikoulun opettajana korjaamotekniikan ja piirustuksen opetusta kymmenisen vuotta.

Pari vuotta meni myös 60-luvulla perustetun Rovaniemen Teknillisen Koulun korjaamotekniikan opettajana. 7. Metsäkoneita kehitysapuun Suomi oli metsäkonevalmistuksen johtava pioneeri jo 60-luvulta lähtien ja Pentin työnantaja Pohjolan Auto oli yksi merkittäviä uranuurtajia niiden kehittämisessä. Suomessa tuli joukkoon mukaan myöhemmin Valmet, Lokomo, Ponsse ym. ym. Lokomoja ja Valmetteja vietiin kehitysapuna afrikkaan, mm. Sambiaan, jossa olin useaan otteeseen yhteensä kolmisen vuotta näiden koneitten käytön ja kunnossapidon asiantuntijana. Voitte hyvät kuulijat ymmärtää, ettei olut helppoa sähköohjatun hydrauliikan opettaminen, mutta vaikeimman haasteen sain kun yritin selvittää englannin kautta bemban, lamban ja lodsin kielille mitä tarkoittaa traktorin katossa teksti “Jäällä ajettaessa on pidettävä kattoluukku auki”. Kyläpäällikköä se erityisesti kiinnosti. Kertoi kyllä lähetyssaanaajien viestineen, että mies nimeltä Jeesus olisi pari vuosituhatta sitten vetten päällä kävellyt, mutta että traktoritkin??? Kuulostaa jo liian paksulta.

Arvoisat päivänsankari ja kuulijat, hyvät naiset ja herrat, kiitän ja onnitelen vielä omasta, SATL:n ja RATYn puolesta Penttiä ansiokkaasta elämäntyöstä auto- ja korjaamotekniikan ja yhteisöjemme hyväksi tehdystä työtä. Onnea ja menestystä Pentti sinulle ja läheisillesi sekä teille kaikille arvoisat kuulijat, Kiitoksia. Eero aula 8.10.2011